Huh, mitä kiirettä onkaan pitänyt lähiviikkoina! Vielä viime viikon alussa keskityin opintojen aloitukseen enkä arvannut, että kävisin menneellä viikolla kääntymässä Tukholmassa. :-) Mutta en voi valittaa, kyllä tällainen vilske ajoittain virkistääkin!


Näin laivamatkustelusta toipuneena (maa ei siis enää keinu maissa ollessa) uskallan jo kerrata miten matka sujui. Illanvietoista laivalla ei oikein ole kerrottavaa, sillä hurja juhlintakin meni niin, että ensimmäisenä iltanakin nukahdimme hyttiin kymmeneltä illalla. :D Maa on keinunut jälkikäteen lähinnä kovan merenkäynnin vuoksi...


Matkaan lähdin siis kahdestaan poikaystäväni kanssa, ja hän halusi kierrättää minua mm. "parhaissa" levy- ja sarjakuvakaupoissa, ja usuttipa aluksi aina sisään vaatekauppoihin! Hannasin nimittäin aina ovella arvioiden kauppaa... :D Olin kyllä laittanut muutaman vaatekaupan nimen korvan taa, mutta en oikein ottanut löytääkseni mitään kelvollista. Oikeastaan etsin vain yhtä vaatetta, mutta mikään muukaan rätti ei innostanut. Tilanteen pelasti viimeinen vaateliike Drottningsgatanilla. Sieltä löytyi vihdoin sopiva hame. :-)

Osa ehkä muistaakin, että suunnittelin jo hameen ompelemista itse. Katsoinkin toki ompelulehtiä toissaviikolla, mutta projekti tyssäsi siihen, että kaavojen koot loppuivat aina hieman ennen sopivaa kokoa. Lehtien kokotaulukoissa olin noin kokoa 46-48, mikä innosti lähinnä masentumaan eikä piirtämään kaavoja isommaksi. Huh, palataanpa kuitenkin reissuun...



Meillä oli hyvänä suunnitelmana pitää paljon taukoja, mutta söimmekin ensimmäisessä kahvilassa niin runsaat leivät, ettei nälkä enää tullutkaan. Tätä kahvilaa nimeltään Muggen on kyllä pakko suositella sen ihanan veggie-sämpylän perusteella. Itse en yleensä perusta vieraista lisukkeista, mutta tällä kertaa mutustelin onnellisena sämpylää artisokalla ja avokadolla, hörppien teetä jättikokoisesti teemukista. :-) Kyllä hyvästä ruoasta tulee hyvälle tuulelle!


Seuraava ruokatauko olikin vasta laivalla, tunnelmallinen eväshetki lähes autiolla kannella. Poikaystäväni oli poiminut Seven Elevenistä mm. smoothien, tortilloja ja salaattia, mitkä kyllä maistuivat väsyneenä. Oli hauskaa katsella maisemia ja mutustella eväitä omassa rauhassa.


Askartelulöytöjen jäljillä


Ennen matkaa vilkaisin blogeista tietysti myös mistä päin Tukholmaa löytäisin askartelukauppoja. Jokainen sijoittui niin kauas lähtöpisteestämme, että kävin niistä neljä läpi kiireellä. Pieniä mukavia juttuja (alla kuva) tarttui Panduron ja Mattonin liikkeistä, mutta ensin vastaan tullut Åhlensin tavaratalon paperiosasto oli pettymys. Myöskin Kreatimasta poistuin ihan tyhjin käsin. (Mattonissa ja Kreatimassa tilaa veivät huomattavasti taidetarvikkeet, joita tarjolla olikin sitten runsaasti. Valitettavasti näitä tarvikkeita ostan säännöllisesti kotimaasta...)



Ensi kerralla tuskin menen askarteluliikkeisiin, sillä mitään erikoisen jännää ei laivamatkan päässä odottanut. Täytynee tyytyä internetin tarjontaan vastaisuudessa. Sinänsä harmi, sillä onhan näitä tarvikkeita ihanaa näpelöidä ennen ostoa! :-)


Irti kulutushysterian aallokosta


Matkalta kotiutuneena jäin miettimään sitä, kuinka nykyään ostaminen on aivan oma viihteenlajinsa muiden ajanvietteiden joukossa. Yhteiskunnan näkökulmastakin yksilö on ennen kaikkea kuluttaja, mikä näkyy kaikkialla, ajankohtaisohjelmien näkökulmissakin. Vaikka en haluaisi nähdä itseäni jatkuvasti kuluttajan asemassa, kummasti päädyn siihen rooliin lomamatkallakin. Toisaalta ostosmatka Tukholmassa on mielestäni kokemuksena toistettavissa useasti, kyllästymättä, toisin kuin kuninkaanlinnan edessä poseeraus. Viimeksi mainitusta huvista riitti yksi kerta loppuelämäksi perhematkalla 90-luvulla. Silloin pienempänä tosin ajattelin myös, että shoppailu jo laivalla oli jotenkin hienoa, johtuen mielikuvasta jonka sain ihmisten puheista. Myöhemmin karvas totuus laivan kauppojen viihdyttävyydestä, tai sen puutteesta, tuli kyllä vastaan. Ehkä sinne kuninkaanlinnallekin äitini vei meidät ajatellen, että se olisi jotenkin erityisen hieno elämys. Tekiväthän muutkin perheet niin.


Tuntuu siltä, että muiden ajanvietteiden pariin päästäkseen matkailijan on tehtävä enemmän töitä, valittava ensinnäkin matkakohde eri tavoin, ja suunnattava määränpäässä pois kauppoihin ohjaavasta väkivirrasta. Tämä vaikuttaa vaivalloisemmalta kuin talsiminen kauppakeskuksiin. Olisiko niin, että matkastani tuli siis ostosmatka johtuen aivan omasta laiskuudestani ja mielikuvituksen puutteesta? Minä onneton tosin nautin reissusta tästäkin huolimatta, ja olisikin melko kaksinaismoralistista nyt väittää, että juuri tehty ostosreissu oli huono matka vain, koska en halua ajatella kuluttamisen olevan hyvää ajanvietettä. Jäljelle jää kysymys siitä, milloin sitten teen sen matkan, joka on jotain täysin erilaista? Kun rajaton tavarankaipuu on tyydytetty? Sopii toivoa, että siitä on ylipäänsä mahdollista irtautua. En ehkä haluaisi siirtää tulevalle jälkikasvulleni sellaista mielikuvaa, että pääkaupungeissa shoppailu on parasta ajanvietettä matkaillessa. Tosin voi olla, että he tajuavat tämän helposti itsekin.