Näin joulun alla huomaan löytäneeni paljon tavaroita, joita muutoin en muista hyllystä löytyvän.

Tänä vuonna korttilaatikossa näkyi muun muassa vanhoja itsetehtyjä kortteja. Itse asiassa parempi ilmaus olisi itsepiirrettyjä, sillä jostain syystä en tullut ajatelleeksi, kuinka hienoja juttuja askartelemalla saisikaan. Noh, näin aikuisena on tämäkin puoli avautunut. :-) Olipa piirustustaidot ainakin kovassa treenissä, kun kaikki "piti" itse piirtää...

Mutta tässä olisi ala-asteella piirtämäni koirakortti. Juuri tuollaisia koiria piirtelin vihkot täyteen silloin. Päätyipä sitten joulukorttiinkin. Muistan, kuinka vaikeaa tuo värillinen pohja oli materiaalina, ja miten paljon vaivaa näin syvyysvaikutelmien kanssa. :D Olisihan se ollut hyvä ilman sitäkin, mutta sitkeys on vähintäänkin kuvaava sana minusta tuossa iässä. Isälleni kai annoin sellaisen, jossa koira kurkki nurkan takaa joulukuusen luona olevaa joulupukkia, ja se taisi olla vaikein itselleni kehittämäni haaste.

 

 

Tämä toinenkin on eläinaiheinen. :-)
Huomaapa ehkä tyylistä, että luin tuolloin paljon aku ankan taskukirjoja ja katsoin piirrettyjä.
Jossain vaiheessa äiti kyllästyi siihen, kuinka tungin viikkorahat taskukirjoihin, ja lähetti minut kirjastoon.
Sen jälkeen tulikin koluttua läpi paikalliskirjaston lasten- ja nuortenosastot viimeisen päälle.
Vasta lukio hiljensi lukuvimmaa, ja suurin osa lainakirjoistani on nykyisinkin oppi- tai tietokirjallisuutta.
On muuten vaikea päättää, mitä lukisi kaunokirjallisuudesta, kun ei ole enää selkeää kiinnostusta tiettyyn genreen tai aiheeseen. Jotain tekisi mieli lukea, mutta sitä ideaa odotellessa aika kuluu muuhun.
Noh, onneksi lukutilanne lienee taas muutaman vuoden päästä vallan erilainen. :-)