Mahtaako olla jonkin sortin syysväsymys iskenyt, kun harrastelut ovat jääneet vähälle? Kolmisen viikkoa on flunssanpoikanenkin kiusannut, mikä alkaa pikkuisen jo ärsyttämään. Onneksi saan pian parit perjantait vapaaksi, niin voin nukkua pitkään ja rentoutua.

Tietyltä osin tunnen olevani jo enemmän oma itseni, ja johan kilpirauhasen arvot ovat normaaleissa rajoissa. Toissaviikolla nimittäin hemmottelin itseäni (avokille ei juuri maistu makea) leipomalla mustikkamuffineja... Jotenkin se tuoksukin jo tuntui mukavan kotoisalta...

Kuvaa ei nyt taasen voi lisätä, muutoin tässä ne muffinit komeilisivat. :)

Ihmeen paljon olen jaksanut siivota kotiakin, jo kahteen kertaan kuukauden sisällä on imuri heilunut, ja tiskivuorta pienennän aina ehtiessä, pyykeistä puhumattakaan... Melkein tekisi mieli taputella itseään selkään.

Vaan apuva, kyllä se luova puoleni taitaa olla talviunille kömpimässä...